Appaloosa on yksi lännenratsastukseen soveltuva lämminverinen hevosrotu. Rotu on saanut alkunsa monta sataa vuotta sitten, jo 1600–1700 luvuilta Yhdysvaltojen Oregonissa. Alun perin espanjalaiset toivat mukanaan valloittamiaan pilkullisia hevosia Amerikkaan ja appaloosat ovat polveutuneet muun muassa mustangeista ja mustangit puolestaan mm. andalusianhevosista sekä arabianhevosista.
Appaloosien esi-isiä kasvattivat jo aikoinaan intiaanit, nez perce-heimossa ja rodun nimi on saanut alkunsa alun perin Palouse-joesta joka virtaa Koillis-Oregonissa. Appaloosat ovat täplikkäitä ja intiaanien mielestä ne tuottivat onnea: mitä erikoisemman värinen hevonen heimon päälliköllä oli, sitä voitokkaampi ja menestyksekkäämpi myös koko heimo on. Ilmeisesti ei yksikään heimo ollut tarpeeksi onnekas, sillä 1800-luvun lopussa joutuivat intiaanit antautumaan Yhdysvaltain armeija edessä ja heidän ratsunsa, appaloosat, joko laskettiin vapauteen, otettiin kiinni tai huonommassa skenaariossa myös tapettiin. Yksivärisiäkin appaloosia on olemassa ja nekin voidaan hyväksyä appaloosien roturekisteriin, mikäli niissä kuitenkin on olemassa raidallisia tai täplikkäitä piirteitä turvassa tai sukuelinten alueella. Appaloosat eivät ole kovin korkeita hevosia, säkäkorkeus vaihtelee 142 ja 152 senttimetrin väliltä. Ihannetapauksessa appaloosa onkin kooltaan pieni ja tiivisrunkoinen. Etuosa on leveä ja syvä,takaa vahvempi. Appaloosan jouhikarvoitus on ohutta ja lyhyttä, miltei olematonta.
Appaaloosien luonne tekee niistä hyviä ratsuja, ne ovat kuin hevosten kultaisia noutajia. Ne oppivat uusia asioita helposti ja haluavat vain miellyttää omistajaansa. Kuulostaa siis täydelliseltä perhe- ja harrastushevoselta. Lännenratsuina niitä juurikin käytetään kokonsa puolesta sekä siksi, että ne ovat sinnikkäitä ja kestäviä tuntikausia jatkuvassa karjanajossa. Myöskin lännenratsastuskisoista appaloosat ovat tuttuja, kuin myös muistakin heppanäyttelyistä ja –kisoista.
Appaloosille oli siis käydä hullusti historian kirjoissa, ja uudelleenjalostus pääsi käyntiin kun 20-luvulla harventuneet appaloosarivit koettiin yhteen ja rodun harvaa kantaa alettiin parantaa.